Söderfjärden - Vaasa/Mustasaari

Natura alueen tiedot
Paikka kartalla

Kävin n. viikko sitten katsomassa kurkimassoja Vaasan ja Mustasaaren rajalla sijaitsevalla Söderfjärdenin peltoaukealla. Alueelle on 520 miljoonaa vuotta sitten iskeytynyt asteroidi ja muodostanut pyöreähkön syvänteen. Paikalla oli 1920 luvulle asti järvi, mutta se kuivatettiin peltomaaksi. Natura alueeksi se on otettu mm. siksi että valtava määrä kurkia kokoontuu syksyisin ruokailemaan peltoalueelle.
Samaan Natura kokonaisuuteen on liitetty myös Sundominlahti ja Öjenin metsäalue, joilla en kuitenkaan tällä kertaa ehtinyt vierailla.


Keskellä peltoaukeaa sijaitsevan lintutornin alueella on kaksi opaskylttiä, jotka kertovat lyhyesti monella kielellä peltoaukeasta ja kurjista.


Lintutornin vieressä on rakennus, jonne on asennettu peilikaukoputki tähtien tarkkailua varten. Rakennus on avoinna vain tiettyinä aikoina.


Paikalla tarvittava sähkö tuotetaan monipuolisesti uusiutuvilla energiamuodoilla. Tuulimylly, aurinkopaneelit ja biodiiselillä toimiva dieselmoottori.


Tornista näkee kohtalaisen ison peltoalueen. Kuvassa muutamia kurkia.


Kurjet olivat jakaantuneet useisiin isoihin ryhmiin, tässä osa yhdestä porukasta.


Kurkien lähtiessä yöpymään rannikolle, niitä näkee valtavasti ilmassa.










Esiaikuinen merikotka oli pysähtynyt pellolle etsimään sapuskaa. Se nousi kuitenkin ilmaan ja lensi kurkien mukana rannikolle päin.

Peltoaukealla oleili myös kymmeniä metsähanhia ja kanadanhanhia, isohko sepelkyyhkyparvi, kiuruja lenteli koko ajan, ainakin pari nuorta sinisuohaukkaa saalisti peltojen yllä, 2 isolepinkäistä lensi tornin yli ja pieni kahlaajaparvi (mahd. suokukkoja) lensi tien yli.

Miilu - Ähtäri

Natura alueen tiedot
Alue kartalla

Poikkesin tänään Miilun vanhojen metsien suojelualueella. Sää oli vilpoinen, enkä kovin kauaa pienellä alueella oleskellutkaan. Alueen kooksi on merkitty 13ha, ja metsän läpi kulkeekin hyvin nopeasti. Lisäksi suojelualueen ympärillä Tuomarniemen metsäoppilaitoksen hoidossa olevat metsät ovat hyvinkin tylsiä nuoria talousmetsiä. Luonnontilassa oleva alue on aiemmin ollut laajempi, mutta sitä on otettu aikanaan laajalti talouskäyttöön. Kolmiomaisen suojelualueen reunoilla kulkee leveä polku. Lähimmät talot ovat parinsadan metrin päässä ja moottorisahaajia ja motoja ym. metsätalousääniä voi kuulla varsinkin päiväaikaan. Tänäänkin moottorisahat soivat ahkeraan.



Miilun metsän ja itäpuolisen metsätien välissä kasvaa siemenen tuotantoon kasvatettu männikkö. Alkuperäinen taimi on katkaistu ja tyveen vartettu muualta tuotu latva.


Miilun metsän kulma erottuu positiivisesti ympäröivästä puustosta.


Puusto koostuu kolmesta puulajista, kuusesta, männystä ja koivusta.


Metsän erikoisuus ovat vanhat, jopa 1500 luvulla itäneet männyt, joiden valtavat kelot tarjoavat pesäpaikkoja palokärjille, pöllöille ja monille muille eläimille.




Vaikka luonnonkolojakin on useita, oli joku aikanaan tuonut paikalle viirupöllönpöntön, kohtalaisesti se oli maisemaan maastoutunut.




Tikan kuorimia puita




Vanhojen metsäpalojen jälkiä näkyi useissa kannoissa.


Metsän reunalla saattoi vertailla ympäröivää talousmetsää luonnonmetsään. Kuva otettu vanhan metsän suunnalta kahden erilaisen talousmetsäkuvion suuntaan.


Metsässä voisi nähdä ainakin viirupöllön, pohjantikan ja palokärjen. Kanahaukkakin voisi ehkä asuttaa tälläistä metsää. Nyt näin vain tiaisia ja pari pyytä. Toki käpytikkoja oli puuhissaan ympäri metsää. Liito-orava ja näätä voisivat myös käyttää metsän kolopuita hyväkseen.

Maaherransuo - Ähtäri

Maaherransuo kartalla
Natura -alueen tiedot

Ähtärin itäreunalla sijaitseva Maaherransuo on kunnan suurin suoalue. Allikoita ei ole, vaan aukeaa nevaa. Naturakohteen kooksi ilmoitetaan 418ha, mutta siihen sisältyy myös kauempana oleva vanhojen metsien suojelualue ja puronvartta.


Tulin suolle itäpuolella kulkevan tien varresta ja kiersin suon myötäpäivään.


Itäisellä suon reunalla oli runsaasti pieniä pökkelöitä. Neva kävi koko ajan vähäpuisemmaksi lähemmäs suoalueen keskiosaa kuljettaessa.



Laajimman nevaosan koillispuolella oleva karhusaari on melko pieni, lähinnä tiheää kuusikkoa kasvava saareke.


Suon reunan puusto oli lähes kaikilla puolilla luonnontilaisen näköistä, mutta valitettavasti talousmetsä alkoi monin paikoin melkein heti sen jälkeen. Itäpuolella oli laaja taimikkoalue, joka alkoi myös hyvin läheltä suon reunaa. Nuo metsät olisi ollut viisasta ottaa suojeluun ajoissa.


Hirvieläinten talloma polku märän suon poikki. Hirvieläinten jälkiä näkyi vähän väliä, luultavasti sekä hirven, että alueella esiintyvän metsäpeuran. Myös ketun jätöksiä näkyi.



Varsinainen maaherransuo on yhtenäinen puuton neva. Matkaa suon yli on kartan mukaan karhusaaresta lounaisreunaan 800m ja kaakkoispäästä luoteispäähän 1100m.


Suon reunalla oli myös jonkinlainen näkösuojan runko, varmaankin metsästäjän tekemä.


Lounaisreunalla oli hyvää metsää hiukan enemmän kuin itäreunalla.


Liekö sulka pudonnut haukalta vai pöllöltä?


Suojelualueen länsireunalla, Alainen-Tuhkio-järven pohjoispuolella, oli pieni suorantainen Mustalampi. Lampeen laski pohjoisesta pieni puro.


Laulujoutsen oli oleillut lammen rannalla, muutama sulka oli tipahtanut tästä merkiksi.


Luonnontilainen puro laski Mustalampeen.


Pienisaari oli melko talousmetsämäinen, kasvaen lähinnä nuorehkoja mäntyjä.


Isosaaressa metsä oli monipuolisempaa, tosin kuljin vain reunoja pitkin.


Isosaaren pohjoispuolella oleva saareke oli tiheää melko luonnontilaista kuusikkoa. Vanhoissa kannoissa oli merkkejä metsäpalosta.






Suojelualueen koillisosassa oli yhtä saareketta ennallistettu. Aluksi iso osa nuorista männyistä oli kaadettu, sen jälkeen saareke oli kulotettu. Pystyynjääneet puut olivat enimmäkseen selvinneet hengissä.

Suon reunoilla näkyi vain harvoja kiviä. Tämä yksilö oli kookkain vastaan tullut.

Eläimistä näkyi vain lintuja, niitäkin vähän. Suolinnut ovat jo useita viikkoja sitten poistuneet pesimäpaikoiltaan. Rastasparvia, varsinkin punakylki- ja räkättirastaita liikkui suon reunoilla. Korpit lensivät pariin kertaan krookkuen suon yli. Tiaisparvi kierteli suon länsilaidalla äänekkäästi ruokaa etsien. Pari metsäkirvistä nousi maasta puun oksille tunkeilijaa tarkkailemaan. Marjoista karpaloa oli jonkun verran suolla, ja puolukkaa näkyi olevan vielä ainakin hiukan metsien puolella.
Riekkoja en nähnyt tai kuullut ainuttakaan, vaikka niitä pitäisi alueella olla. Kuukkeleitakin on ainakin joskus ollut, mutta niiden näkeminen onkin vaikeampaa.


Muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla Paloharjunkankaan vanhojen metsien suojelualueella en huomannut käydä, vaikka se on luettu samaan alueeseen Maaherransuon kanssa.