Alue kartalla
Poikkesin tänään Miilun vanhojen metsien suojelualueella. Sää oli vilpoinen, enkä kovin kauaa pienellä alueella oleskellutkaan. Alueen kooksi on merkitty 13ha, ja metsän läpi kulkeekin hyvin nopeasti. Lisäksi suojelualueen ympärillä Tuomarniemen metsäoppilaitoksen hoidossa olevat metsät ovat hyvinkin tylsiä nuoria talousmetsiä. Luonnontilassa oleva alue on aiemmin ollut laajempi, mutta sitä on otettu aikanaan laajalti talouskäyttöön. Kolmiomaisen suojelualueen reunoilla kulkee leveä polku. Lähimmät talot ovat parinsadan metrin päässä ja moottorisahaajia ja motoja ym. metsätalousääniä voi kuulla varsinkin päiväaikaan. Tänäänkin moottorisahat soivat ahkeraan.
Miilun metsän ja itäpuolisen metsätien välissä kasvaa siemenen tuotantoon kasvatettu männikkö. Alkuperäinen taimi on katkaistu ja tyveen vartettu muualta tuotu latva.
Miilun metsän kulma erottuu positiivisesti ympäröivästä puustosta.
Puusto koostuu kolmesta puulajista, kuusesta, männystä ja koivusta.
Metsän erikoisuus ovat vanhat, jopa 1500 luvulla itäneet männyt, joiden valtavat kelot tarjoavat pesäpaikkoja palokärjille, pöllöille ja monille muille eläimille.
Vaikka luonnonkolojakin on useita, oli joku aikanaan tuonut paikalle viirupöllönpöntön, kohtalaisesti se oli maisemaan maastoutunut.
Tikan kuorimia puita
Vanhojen metsäpalojen jälkiä näkyi useissa kannoissa.
Metsän reunalla saattoi vertailla ympäröivää talousmetsää luonnonmetsään. Kuva otettu vanhan metsän suunnalta kahden erilaisen talousmetsäkuvion suuntaan.
Metsässä voisi nähdä ainakin viirupöllön, pohjantikan ja palokärjen. Kanahaukkakin voisi ehkä asuttaa tälläistä metsää. Nyt näin vain tiaisia ja pari pyytä. Toki käpytikkoja oli puuhissaan ympäri metsää. Liito-orava ja näätä voisivat myös käyttää metsän kolopuita hyväkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti